Hello, world!

"Mutta miksi ympyrän kehän suhde halkaisijaan on irrationaaliluku? Miksi valonnopeus tyhjiössä on vakio 299,79 blaa blaa blaa kertaa 10⁶ metriä sekunnissa?"

Keskustelu oli taas harhautunut kauas sekä lounaana olevista kyljyksistä että työasioista. Mika ei suostunut uskomaan mitään perustelematonta. Muita hänen lapsellinen inttämisensä päivänselvistä asioista lähinnä huvitti, mutta Seppo yritti vielä vääntää tiedettä rautalangasta:
"Ne ovat maailmankaikkeuden peruslakeja. Ne on asetettu tätä maailmaa luotaessa, eikä meitä olisi, jos ne olisivat jotain muuta."
"Joo, ja pöydän nopeus käytävässä on vakio! Mutta, eiköhän meidän ole jo aika palata töiden ääreen."

Ulkopuoliset eivät varmaankaan olisi uskoneet, jos heille olisi kerrottu, että porukka oli Suomen johtavan salaustekniikkayrityksen erikoistiimi. Heidät oli koottu edellisenä syksynä tuottamaan salauskeinoja uusia purkumenetelmiä vastaan. Rahaa ja laitteistoja oli, eikä heidän peräänsä katseltu. Kunhan vain tuloksia syntyi, oli johdon kanta.

Mika ei tyytynyt ajattelemaan perustotuuksien pohjalta, mikä vaikutti monesti lapselliselta. Välillä joku sattui ihmettelemään, miksi Mika oli tässä joukossa mukana, kunnes muisti, että oikeastaan kaikki suuremmat ideat olivat hänen päästään. Tietysti ilman Sepon järjestelmällistä pohjatyötä niistä ideoista ei olisi ollut mihinkään.

Aamulla muiden tullessa töihin Mika odotti jo aamukahveineen. Hän virnisti, tosin väsyneenä:
"Huomenta! Niin, siitä piistä vielä. Olen tässä vähän tehnyt pohjatyötä. Jos kerran piin arvo päätettiin maailmankaikkeutta luotaessa, niin miksi ne valitsivat niin ruman luvun? Oletteko muuten kuulleet avaruusoliosta, joka kävi maassa, eikä se saanut viedä mukanaan muuta kuin metrin rautatangon?"
"Ei, emme ole. Jos tuossa on jotain ideaa, niin kerro vain."
"No, vieras älyllisen elämän muoto tuli siis avaruusaluksellaan maapallolle. Se ihasteli ihmisten primitiivistä mutta kaunista kulttuuria, ja olisi halunnut viedä kotiin palan ihmisten maailmaa - Encyclopedia Britannican, jos tarkkoja ollaan. Siinä olisi ollut paljon mielenkiintoista luettavaa. Olion kulkuväline ei kuitenkaan ollut mikään rahtialus, eikä se muutenkaan olisi voinut ottaa kirjoja, ties mitä tauteja olisi tullut mukana. Ainut apuväline sillä oli metrin mittainen rautatanko. No, eipä ongelmaa: Olio muutti aakkoset numeroiksi (a on 01, b 02, c 03 jne.), pisti numerot peräkkäin ja pani pilkun eteen. Sitten se mittasi tangosta luvun osoittaman pätkän ja veti siihen viivan. Kotona oli sitten helppo mitata pituus ja muuttaa numerot takaisin kirjaimiksi."
"Heh! Oliko tuossa sitten joku ideakin, ja pitikö tämän liittyä piihinkin? Eikä tuo edes toimi, mittauksessa tarvittaisiin mahdottoman suuri tarkkuus", Seppo valitti. "Mutta entäpä jos teksti olisikin muistettavissa helppona laskutoimituksena, vaikkapa ympyrän kehä per halkaisija?"
"Naurettavaa! Palaa Mika tähän todellisuuteen. Sinun olisi parasta nukkua öisin, että saataisiin töitä valmiiksikin."
"Naurettavaa tai ei, voitte varmaankin tulla katsomaan, mitä pistin koneet yöksi laskemaan. Se on aika hidasta, mutta jotain pitäisi jo näkyä."

Päätteellä oli auki pari ikkunaa. Yhdessä oli laskettuna piin desimaaleja, toinen oli mielenkiintoisempi. Siinä oli käynnistetty ohjelma "avaapii", ja tulostetta oli muutama merkki: "Hello, world!"
Seppo suhtautui tähän hyvin kyynisesti:
"Minäkin tein kuusivuotiaana ohjelman, joka tulostaa tekstin 'Hello, world!'"
"Mutta tämä on piin sisältämää viestiä avattuna! Ohjelma etsii piin desimaaleista järjestyksessä alkulukuja ja muuttaa alkulukujen järjestysnumerot merkeiksi. Ei tämä nyt niin vaikeaa ole, piti vain uskoa, että sieltä jotain löytyy. Ja kyllähän tuossa on laskemista, viidennen merkin saamiseksi piti laskea tietokantaamme uusia isoja alkulukuja. Hei katsokaa, nyt siihen tuli 'R' lisää!"
"Aika outo yhteensattuma, että satunnaisista desimaaleista saa tekstiä noin helpolla säännöllä. Tuskin tuo mitään on, eiköhän painuta töihin ja tullaan sitten myöhemmin katsomaan, mitä siansaksaa tuonne alkaa myöhemmin ilmaantua."
"Jaa, taidan mennä kotiin nukkumaan", Mika kääntyi äreänä pois.

Ilmassa leijui epävarmuus. Jos piin desimaalit todellakin sisältäisivät viestin, niin keneltä se olisi ja mitä siinä sanottaisiin? Viesti tarkoittaisi myös, että maailmankaikkeuden ulkopuolisella olisi merkitystä täällä sisällä. Olisiko elämän tarkoitus ratkeamassa?

"Hei Pitti, mitäs mietit?", Seppo aloitti.
"Njaa, sitä Mikan löytämää salakirjoitusta. Naisen vaistoni sanoo, että löytö ei ollut välttämättä kovin hyvä asia. Jos viesti nyt oikeasti on olemassa", Pit pohti.
"Kohta on aika lopettaa työt. Käydään katsomassa, mitä Mikan ohjelma on löytänyt."

Päivän aikana ohjelma oli saanut paljon aikaiseksi. Viestiä oli jo monta riviä.
"Hello, world!" viesti aloitti perinteikkäästi. "Reitti ulos universumista: 30 valovuotta vektorin 3i+4j-k suuntaan, 21 valovuotta vektorin -2i-j+3k suuntaan, 5 valovuotta vektorin 32i+..."

Seppo alkoi miettiä. Reitti pois universumista kuulosti oudolta. Toisaalta, viesti varmaan jatkuisi loputtomiin piin desimaalien tapaan, joten matka pois olisi aika pitkä. Viestissä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Miksi joku olisi tehnyt sen? Vai voisiko viesti todellakin olla vain sattumaa? Ehkä asiasta pitäisi tiedottaa jonnekin. Tämä ei ollut enää heidän vastuullaan.
"Pit, pitäisikö meidän tehdä jotain? Pitti!?"

Pit oli jo laittamassa takkia niskaansa. Seppo kiirehti perään. He kävelivät iltahämärässä potkiskellen loska- ja jääkokkareita. Molemmat miettivät, kuinka paljon heidän käsityksensä maailmasta olikaan muuttunut hetkessä. Seppo kääntyi metroasemalle, Pit aikoi kävellä kotiin. Hän mietti tuhansia vuosia, joita ihminen oli kehittynyt maapallolla evoluution tuloksena, ja miljardeja vuosia, joita nuo tähdet tuolla olivat lähettäneet valoaan ihmisten maailmaan.

Pit säikähti ja lähti juoksuun. Onneksi Mika asui melko lähellä. Hän ei vielä edes tiennyt, mitä ohjelma oli päivänmittaan tuottanut, ja nyt vielä tämä.

Mika avasi oven heti kellonsoiton jälkeen. Hän taisi odottaa, että joku tulisi kertomaan ohjelman tuloksista.

"Joku on tainnut jo kuulla pikku löydöstäsi! Tule katsomaan!"

He kävelivät ulos ja jäivät tuijottamaan. Viestin ratkaisulla taisi todellakin olla suuri merkitys ihmiskunnalle. Yötaivas oli musta. Ei ollut pilvistä, tähtien olemassaolosta kertoivat satunnaiset himmeät pilkahdukset. Jotain oli tullut ihmisten ja maailmankaikkeuden väliin, estämään tähtien rauhoittavan eteerisen tuikkeen. Ja kaikki pelokkaat tunsivat, että se jokin kuroutui lähemmäs.

***

Ihmislajin armoksi kaikki alkoivat tuntea olonsa kummallisen turhaksi. Ei ollut enää maapalloa, ei maailmankaikkeutta, ei edes ketään tuntemassa itsensä turhaksi.

"Äitiii!! Miks sä sammutit mun koneen? Mä olisin tullut ihan heti syömään. Mä en edes ehtiny tallettaa mun simulaatiota. Arvaa, yhet oliot oli tehny oman maailmankaikkeuden et siellä kehittyis niille orjia, ja sit yks sivilisaatio oli just ratkassu niitten asettaman ongelman ja ne oliot oli menossa hakemaan niitä sielt planeetalta."

Tuukka Hastrup
Maunulan yhteiskoulun matematiikkalukio, EM
kurssi: Äidinkieli ja kirjallisuus 2
25.3.1999