2

Muoveilla on korkea polymeraatioaste, eli niiden jokainen molekyyli on muodostunut 1000 - 100000 pienestä molekyylistä. Polymeroinnissa raaka-aineen pienet molekyylit yhdistyvät katalyyttien vaikutuksesta isoiksi muovimolekyyleiksi.

Suuri osa raaka-aineista on alkeeneja. Tämä johtuu siitä, että yleisimmät muovit saadaan avaamalla yhdisteen kaksoissidos. Tällaiset molekyylit liittyvät peräkkäin muodostaen additiopolymeereja. Additiopolymeerit ovat yleensä kestomuoveja. Kuvassa yksi näkyy polyeteenin valmistus eteenistä.

Kuvassa kaksi on esitetty polystyreenin valmistus. Öljystä saatu styreeni alkaa polymeroitua sekoitusastiassa. Reaktorissa polymeroituminen jatkuu ja reaktoria täytyy jäähdyttää jatkuvasti liikalämmön poistamiseksi. Reaktorin lopussa styreeni on polymeroitunut muoviksi. Sieltä se jäähdytetään ja paloitellaan kuljetusta varten.

Kondensaatiopolymeerit valmistetaan reaktioilla, joissa monomeerit liittyvät toisiinsa kondensaatioreaktiolla. Reaktiossa lohkeaa pois pieniä molekyylejä. Esim. Nylonin valmistusreaktio:

Biomuovit voidaan polymeroida lisäämällä tärkkelykseen bakteereita, jotka muodostavat solujensa sisään muovikerroksen. Menetelmä on kuitenkin monimutkainen ja kymmen kertaa kalliimpi kuin kemiallinen polymerointi.

Syntyvien polymeerien ominaisuudet riippuvat lähtöaineiden lisäksi myös katalyytista ja valmistusmenetelmästä. Polymeerin rakenne määrää muovin ominaisuudet. Ketjumaisissa polymeereissa lähtöaineen molekyylit on yhdistetty peräkkäin. Tällaisista polymeereista valmistetut muovit ovat kestomuoveja, ts. ne voidaan sulattaa ja muokata uudestaan. Kertamuoveissa pikkumolekyylit ovat liittyneet toisiinsa useista kohdista, mikä estää muovin uudelleensulatuksen. Valmistettavista muoveista noin 90 % on kestomuoveja. Niiden kierrätys on helppoa. Polymeroinnin jälkeen muovimassaan voidaan lisätä samanlaista kierrätettyä muovia.

2