Amiga 500

Commodoren Amiga 500 oli jotain aivan muuta kuin Spectrum. Oli kymmenkertainen määrä muistia ja disketit kasettien sijasta. Tärkeä peruste uuden koneen hankkimisessa olikin, että ohjelmointityöni "katosivat" nauhoilta, jotka olivat epäluotettavia. Koneiden välissä oli keksitty myös ikkunat, ikonit ja hiiri.

Minua ärsytti ja ärsyttää edelleen kun Amigoista puhutaan pelikoneina. Amiga on myös pelikone. Mitä haittaa on kahdesta joystick-portista ja hyvästä pelitarjonnasta? Silti PC:n omistajat usein käyttävät ilmausta "pelikone" koneeni vähättelyyn. Varsinkin ne jotka eivät tee koneellaan muuta kuin pelaavat.

Siihen aikaan Amigani multimediaominaisuudet olivat ylivoimaiset. Edes SoundBlaster AWE32:ssa ei ole kahden stereosamplen hardwaremiksausta. Grafiikkakin pärjäsi kilpailussa 64 värillä ja grafiikka-apuprosessorin tuomalla nopeudella sekä valo- ja videokuville sopivalla HAM-tilalla (rajoitetusti 4096 väriä näytöllä)

Käyttö

Varsinkin myöhemmin käytin konetta melkein pelkästään ohjelmointiin. Koneen mukana tullut AmigaBasic oli vaatimaton, ankea ja hidas, mutta kelpasi aluksi. Paljon parempi on AMOS Basic -kehitysympäristö, jolla pystyy hallitsemaan Basicin yksinkertaisuudella kaikkia Amigan erikoispiirejä. Jonkin aikaa käytin myös assemblerkieltä. Se on aika helppoa Motorolan prosessorien älykkään suunnittelun ansiosta, tein jopa muutaman kokonaisen ohjelman. DICE:llä, ilmaisella C-kääntäjällä, saa kuitenkin kehitettyä paljon nopeammin, tosin sen mukana ei tullut minkäänlaista APIa. Onneksi Amigan kirjastot ovat yksinkertainen ja kohtalainen API, käytin sitä onnistuneesti melkein ilman dokumentaatiota.

Hyvästä pelitarjonnasta itselleni kelpasivat mm. Populous, Utopia, Railroad Tycoon, Bloodwych ja Keef the Thief. Eli strategia- ja seikkailupelejä, mutta myös Twinworld, mielestäni paras hypi, ammu jne. peli. (Mielipiteeni maailman parhaasta pelistä)