Koulun tietotekniikasta minulle oli hyötyä muutenkin kuin täyttämässä lukujärjestystä. Ennen PC:n saamista se oli ikkuna siihen maailmaan, sen jälkeen ikkuna niiden tuhansien markkojen ohjelmien maailmaan (mm. Corel Draw ja Adobe PageMaker), joita en ikinä kotiini saa, sekä tietysti ilmaista Internetin käyttöä olkoonkin kaikkine rajoituksineen.
Seitsemännellä luokalla yhden vuosiviikkotunnin aikana opettelimme alustamaan levykkeitä ja DOS:sin komentoja. Ei kovin kiinnostavaa. Sieltä jäi mieleen taulukkolaskennan perusteet. Kahdeksannella luokalla ohjelmaan kuului mm. taulukkolaskentaa, tekstinkäsittelyä, sivuntaittoa ja piirtoa Corel Drawilla. Kiinnostavaa ei niinkään ollut ohjelmien käytön opettelu (olisin ehkä itsekin keksinyt että Save as.. tallettaa nimellä =) vaan mahdollisuus käyttää niitä.
Yhdeksännellä opettelin koulussa itsenäisesti Adobe Premieren käyttöä videoiden editoimiseen ja tutustuin pintapuolisesti Toolbook-ohjelmointiin. Suurin osa tietotekniikan tunneista (myös 2/3 matematiikan tunneista ja vähän muuta päälle) kuitenkin kului Linux-palvelimen pystyttämiseen. Aluksi sen ainut tehtävä oli toimia koulumme intranet-palvelimena. Myöhemmin toteutimme saumattoman yhteistyön Windows-verkon kanssa ja X-pääteratkaisun koulun koneiden ylläpitokustannusten laskemiseksi. Mahdollisuuksia palvelimen hyödyntämiseen rajoitti sijainti Vantaan kaupungin verkossa, koneeseen ei päässyt ulkoapäin mitenkään ja ulospäinkin vain proxy-palvelimen kautta.
Lukiossa en käynyt yhtään tietotekniikan kurssia. Kursseja olisi ollut, mutta aiheet eivät innostaneet. Ja sitä paitsi arvelen, että mitä ikinä opettelenkin, se onnistuu nopeimmin ja parhaimmin omalla ajalla oman koneen äärellä.
Kurssien puute ei niinkään harmittanut, toisin kuin koulussa vallitseva konservatiivinen suhtautuminen tietotekniikkaan. Muissa aineissa sitä ei käytetty hyväksi juuri lainkaan. Olemme olleet kirjeenvaihdossa sähköpostitse USA:laisen high schoolin kanssa aiheena kasvihuoneilmiö. Olen myös tulostanut joitain koulutöitä sekä lukenut User Friendlyä. Jo näissä yksinkertaisissa tehtävissä käytössä olevan Microsoft-ympäristön (WinNT) rajat tulivat nopeasti vastaan. Vaikka koneet olivat mitälie Pentiumeita, niin pelkkä koneen käynnistys ja sähköpostin tarkistaminen kesti melkein koko viisitoistaminuuttisen, puhumattakaan siitä, että luokkaan päästäkseen täytyi etsiä opettaja avaamaan ovi - sisälläolijat kun eivät saaneet päästää sinne muita.
Harmittavinta on kuitenkin, että yläasteella alkanut Linuxin koulukäytön mahdollisuuksien tutkimiseni lamaantui. Lukiossani ei ollut eikä kuulemma "ikinä tule" Linux-koneita. Joten se siitä. Apu ei kelpaa. Olisihan sitä tietysti silkasta pätemisen ilosta voinut auttaa laittamaan kotihakemistot näkymään omana asematunnuksenaan, tai viritellä Eudora Lightin niin, että käyttäjien sähköpostit säilyvät käyttökertojen välillä (?!), mutta kun ei haluttu niin ei.
Sen sijaan jatkoin yläasteen Linux-ympäristön kehityksessä. Ainut säännöllisessä käytössä oleva Linux-palvelu oli tulostuspalvelin. Intranet-palvelimen mahdollisuuksien hyödyntämistä (mm. nykyisten intranet-sivujen hyödyntäminen ja kehitys) suunniteltiin ja lupaavaa X-pääteprojektia testattiin ja kehitettiin.
Edellinen Ohjelmointi