Niin pitkään kun olen ollut tekemisissä tietokoneiden kanssa olen myös ohjelmoinut niitä, kielillä BASIC:istä Javaan. Englannin ehdot IF, AND, OR, NOT ja monet muut sanat opin BASIC:istä jo kauan ennen kuin englanti alkoi koulussa.
Spectrumilla en saanut vielä paljon aikaan, olin alle kymmenvuotias, minulta puuttui suhteellisuudentaju ja matematiikan taidot. Amigalla en päässyt oksettavan AmigaBasicin takia yhtään pidemmälle. En, ennen kuin sain AMOS Basicin.
Se oli kokonainen kehitysympäristö koodi- ja sprite-editoreilla ja debuggerilla. Sillä sai tehtyä mitä vain pelistä tekstinkäsittelyohjelmaan. Ohjelmoin kaikennäköistä pientä ja suurempaakin, mm:
Assemblerilla aloin ohjelmoida kun halusin tietää varmasti kaiken mitä tapahtui, AMOS:ella en nimittäin aina saanut haluamiani lopputuloksia. M68k-makroassembleri oli suunniteltu Amigalle ja Amigan käyttöjärjestelmän kirjastokutsut mahdollistivat ikkunaympäristössä toimivien ohjelmien tekemisen assemblerilla. Kirjoitin uudestaan Yksiulotteisen soluautomaatin assemblerille ja optimoin mielestäni aika hyvin, ilman tarkkaa miettimistä C-llä kirjoitettuna ohjelma ei pyörisi paljonkaan optimoimaani ohjelmaa nopeammin tällä 133 MHz Pentiumilla! Ikävä kyllä ohjelmasta ei säilynyt kuin erittäin vanha versio, virus tuhosi uusimman. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun koneessani on/oli virus. :-E]
Assembler oli kuitenkin liian koneenläheinen kieli tarkoituksiini. Hankinkin ilmaisen Dillon's Integrated C Environmentin. Sille kirjoitin uudestaan fraktaalipilvigeneraattorini. Yllättävää kyllä se ei ole 20-kertaisella kellotaajuudella PC:lläni yhtään nopeampi.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, Windows/DOS-ympäristöön en ole kirjoittanut muuta kuin pari surkeaa BAT:tia. Java-ohjelmat toki pyörivät Windowsillakin, niitäkään en ole montaa tehnyt.
| Edellinen Minä ja Linuxini | Seuraavaksi Tietotekniikka koulussa |